ja niin on taas yksi ihmissuhde pilattu....

Mun poikaystävä lähti tossa just pari tuntii sitten viettämään kavereiden kaa iltaa... Ei siinä muuten mitään, mutta herra ei edes pyytäny mua mukaa... eikä se enää vastaa mun viesteihi.... Mä vaan nyt pelkään ihan hirveesti et jotai hirveetä tapahtuu... Jotain, jota pelkään ihan kauheesti....

Stressiä, stressiä, stressiä.....

....mut onneks kohta on kesäloma!!! Mä pidän kesäkuun vapaata, kun iskä, äiti, tino ja meijän kiinanpalatsikoira alli lähtee kohti Sverige. Sitten heinäkuussa on TUSKA!!!!! ja sitte olis suunnitteilla kesätöitä työmaalla (taas...) ja Elokuun alussa, ennen ku vika vuosi lukiota alkaa, pitäis ottaa Saabin ratti kauniiseen käteen, säätää istuin kunnolla ja lähtee ajelemaan kohti Ähtäriä ja sen ihmeellisiä maailmoita. Että tällänen kesä olisi suunnitteilla. NIIJOO!!! ja oma kulta lähtee heinäkuussa armeijaa.... miten mä pärjään ilman sitä... :( tulee kova ikävä <3 :(

Kuulkaas lukijaiseni :) Kuten ootte varmasti huomanneet, mä en ole jaksanut kirjoittaa mitään viime aikoina (sattuneesta syystä), mutta kun kesäloma alkaa, tulee tännekkin uusia tekstin pätkiä made by me ^^

hyvää kevää jatkoa ja Tiituska kiittää ja kuittaa! :D

Mä en tiedä, mitä ajatella..

Mies tuli kotii joskus kolmen aikaa, kun mä olin nukkumassa. Mä heräsin kun se alko jotain kolistelemaa. Sitte se tyytyväisenä käperty mun kainaloo. Aamulla, kun herättii, sen kädessä luki sen oman bändin nimi HYVIN epämääräsesti mustalla tosi paksulla tussilla kirjotettuna. Sitte noustii ylös ja mentii syömää aamupalaa. Herra sitte jätti aamupuuron kesken ja meni lepäämää. Sitte se kävi laattaamaas ja olo kuulemma vähä helpottu. Tän jälkeen ukko jatko unia tyytyväisesti kuorsaten. Tuli jotenkin huolehtivainen olo ja rakastettu olo ku autto/yritti auttaa omaa miestä :) Mut sitten taas toisaalta... mun ei ois pitäny lähtee sielt ja jättää kultaa sinne kavereitten kaa dokaamaa. Ois vaan pitäny jäädä sinne ja kattoo vähä sen perään...

mutta..

...mulla on, darrasta huolimatta, maailman ihanin poikaystävä <3

Tässä päivän mietitykset

T: Tiituska

Oivoi...

Mikä mua vaivaa?? Joka helvetin kerran ku mä nään mun poikaystävän kavereita, tulee huono-olo. Mä tiiän et tää kuulostaa tosi törkeeltä, mut niin se vaan on. Mua harmittaa ihan älyttömästi... Ne on kaikki nimittäi tosi mukavia tyyppejä ja mä haluisin tutustuu niihi paremmi, mut mä aina joudun lähtii pois niitten luota, kun mulle tulee huono-olo. Se on siis semmonen olo, et alkaa eka vatsas kiertää, sitte tulee ns. "röyhtäyksiä" ja lopulta tulee edellinen ruoka ylös. Mua suoraan sanottuna hävettää aivan älyttömästi se, et mä joudun lähtee pois aina...

Voisko joku selittää, minkä takia mulle käy tällee??

Kiitollisena T: Tiituska

P.S. poikaystävä jäi vielä juhlimaan niitten kaa ja sano et se jää ehkä yöks sinne tai tulee yöks tänne. Mä toivoisin, että se tulis tänne yöks, koska me oltais sitten enää vaa yks yö yhessä ja sitte taas koittaa ankee arki ja kylmä peitto... Ei noita miehiä voi ymmärtää...

 Vaikka se välillä vähän ärsyttääki, on se mun mies kyllä niin ihana <3 ^^
Tänään, naistenpäivän kunniaks, se petas mun sängyn ja autto mulle takin päälle, kun mä lähdin tallustelemaan kohti koulua. Sitten kun mä tulin takas kotiin, oli läppärin näppäimistöllä vaaleenpunainen sydän -lappu, jossa luki "Ai laaf juu, hyvää naistenpäivää muru <3". Ja sitten kun kulta tuli töistä, oli sillä kädessä suklaarasia, jossa oli sydän suklaakonvehteja ^^

Näiden kahden vuoden aikana, mä oon huomannu, että mä oon varmasti maailman onnekkain tyttö! ^^

Lisää rakkaushöpinää tulossa tulevaisuudessa!

T: Tiituska <3

Huhhuh...

Vaikka viikko onki vasta alussa, mä olisin nyt jo viikonlopun tarpeessa... Taas on "juostu" paikasta toisee ja menty (ihme ja kyllä) jo heti yheksältä nukkumaan, kun on vaan niin rankkaa. Nyt on onneks vähän ees kevyempi olo, kun on saanut tehtyy luonnonmaantieteen osion Janakkalasta ja levyarvostelu Saran uusimmasta levystä, joka kolahti postiluukusta eilen.

Tää päivä on ollut erityinen. Saatiin nimittäin jaksotodistukset, joista (mun osalta) puuttuu 4 numeroa/suoritusta... Maikkoihin on siis iskeny joku flunssa, ettei ne oo voinu a) palauttaa meidän kokeita tai b) laittaa kursseja todistuksiin.
  Mun hienossa todistuksessa katse kohdistu heti ekana filosofiaan... 5!!! se onkin nyt mun todistuksen häpeän kohta... MUTTA mä puolustaudun sillä, että siinä oli joululoma välissä, oli hirveen pimeetä, eikä sen takia jaksanut tehdä yhtään mitään, siinä oli se Saksan Opintoreissukin välissä, hirveetä stressiä vanhojen tansseista ja lisäksi lukion reputetuin kurssi samassa jaksossa, johon mä panostin. Syitä on siis monia!!! Mutta ainaski mun äikkä nousi 9!!! ^^ I wonder why...

Päivän kruunasi se, että liikkatunnin tilalla SAATIIN kuunnella UMO:n kaunista musiikkia! ^^ Hävetti vain meijän koulun puolesta, kun meidän koulun oman Big Bandin (VBB:n) soittaessa oli n. 200 henkee aulassa, jossa nää molemmat Big Bandit soitti. Jo siinä vaiheessa alko kyrpimään, kun vaan 1/5 koulusta oli paikalla... -.-'
No sitten kun UMO tuli lavalle, lähti n. 100 tyyppii pois. Keikan lopussa meitä innokkaita jazz-faneja oli enää vähän alle 50... MIKÄ IHMISIÄ VAIVAA!?!?! Kyseessä oli kuitenkin harvinainen tilaisuus päästä kuuntelemaan OMALLE koululle yhtä maailman arvostetuimmista Big Bandeistä ja ihmiset lähtee kesken kaiken pois?!?!?!? Ite olen siis soittanut 2 vuotta rumpuja HBB:ssa ja tiiän, et Jazzin soittaminen ON vaikeeta, mut tosi makeen kuulosta.

Nojaa... No mut tässä oli päivän/alkuviikon/viikon mietteet! :)

T: Tiituska

P.S. Mun poikaystävä on maailman ihanin <3 ^^

Kun aika ei vain riitä...

Ei vain tahdo aika riittää, kun on vielä sata ja miljoona hommaa tehtävänä... Siltiki mä vaa oon koneella ja katon telkkarii...Kulta lähti keikalle kaverinsa kanssa, ja mä jäin tänne kirjottamaan aluetutkelman luonnonmaantieteen osiota valmiiks, joka pitäis palauttaa maanantaina. Lisäks olis vielä huomenna klo 17.36 keikka Vernissassa Tikkurilassa... Hirvee stressi...

Jos nyt vaikka sais ees yhen osion kirjotettuu puhtaaks :D

T: Tiituska